La musica italiana e la cucina italiana

Musiikki. Se on ensimmäinen asia, joka minuun iskeytyy uuden maan kamaralla.

Juustoa tihkuu lentokoneen rauhoittavaksi tarkoitetusta radiosta ja lentokentän kahvilan kaiuttimista. Olen totisesti Italiassa. En halunnut uskoa stereotypioihin, mutta ainakin tässä asiassa maa täyttää pelkoni. Yritän silti antaa Puglian seudulle mahdollisuuden, voihan meno tästä tasoittua. Tai sitten minusta tulee yltiöjuustoisten iskelmien ystävä.

Materaan saapuessani sataa, mikä näkyy vähäisenä ihmismääränä kaduilla. Joudun pari kertaa kysymään tietä, ensin Via Romaa bussista jäätyäni (se lähtee alamäkeen heti bussista noustessa etuvasemmalta) ja sitten Via S. Biagiota, sillä katse ohjaa Piazza Vittorio Venetolla kulkemaan oikealle alamäkeen. Via S. Biagio lähtee suihkulähteen takaa hieman ylämäkeen.

Residenssi on yhdelle ihmiselle valtava, mutta se muuttuu parissa päivässä kodikkaaksi. Sateella kosteutta oli runsaasti sekä sisällä että ulkona. Ensimmäisenä yönä heräsin lattialle tippuvaan veteen, sillä en ollut ymmärtänyt sulkea yöksi ikkunaluukkuja. Se on syytä tehdä, ellei halua vedenpaisumusta aamupalakseen espresson sijaan.

Sateen jälkeen ihmiset löytyivät kaduille ja miehet rakennustyömaille. Keskustan ja sen nähtävyydet kävelee helposti läpi muutamassa tunnissa, ja sekä Sasso Barisanon että Sasso Caveoson alueilla voi kuljeskella aivan rauhassa. Vaikka kujat ovat pieniä ja mutkikkaita, ei täällä voi oikeastaan eksyä ja olo on turvallinen. Ihmiset auttavat mielellään, kun vain kysyy. Eräskin herra torin laidalla oletti minun olevan eksyksissä, kun jäin seisomaan risteykseen. Kerroin vain ajattelevani.

Trofie casarecce con melanzane arrosto, pomodoro e mozzarella
eli pastakiehkuroita munakoison ja tomaatin kera

Olen yrittänyt harrastaa italialaista ruoanlaittotaitoa veljeni antaman keittokirjan avulla. Via A. Persion varrella oleva tori palvelee viherasioissa aamupäivisin. Siellä on myös juusto- ja lihakauppoja. Prosciutto crudo di Parma eli parmankinkku on erinomaista ja tomaatit tuoksuvat kuin äidin kasvihuoneessa kasvaneet. Samalla kadulla on myös pieni lähikauppa, josta löytää kaikkea muuta tarvittavaa, kuten miljoonaa sorttia pastaa.

Tänään täällä paistoi ensimmäistä kertaa aurinko ja tunnelma muuttui lähes kotoisen loppukesäiseksi. Ostin kahvin Piazza Sedilen kahvilasta ja join sen ulkona aurinkolasit päässä. Konservatorion rakennuksista kuului soittajien ja laulajien harjoittelua. Neljäntenä päivänä en ole enää vieras tälle kaupungille.

Mietteitä Materasta

Palasin Materasta viikko sitten Kuhmoon, ja nyt lopultakin pääsen kirjoittamaan omia mietteitäni uudesta residenssistä. Vietin siellä reilut kolme viikkoa loka-marraskuussa. Residenssi oli huomattavasti tilavampi kuin oli olettanut, ja siellä oli erinomainen mahdollisuus työskennellä. Herkullisen lisämausteen - ainakin muusikolle - tuo alakerran holvisali, jonka akustiikkaa pystyimme testaamaan runoilija Tuomo Heikkisen kanssa järjestämässämme kyseisen tilan ensimmäisessä konsertissa "Poetry meets accordion". Yleisön mukaan akustiikka toimi mainiosti sekä puheen että musiikin suhteen. Materassa minulla oli kunnia soittaa resitaali myös konservatorion järjestämässä "Autunno musica" -konserttisarjassa.

Sassi on yksi erikoisimmista ja vaikuttavimmista paikoista, joissa olen ollut. Aamuinen näkymä espresson kera residenssin kuistilta toiselle puolelle Sassia on unohtumaton. Erikoisuudestaan huolimatta kaupunki ei ole vielä turisteiden pilaama. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Bussisysteemin ollessa Italiassa äärimmäisen sekava lähikahvilamme omistaja tilasi (ja tulosti) netistä minulle edulliset liput Roomaan.

Muusikolle kiinnostava paikka Materassa on luonnollisesti konservatorio, jossa on musiikkikouluosasto ja korkeakouluopetusta. Se sijaitsee kolmessa rakennuksessa kaupungin keskustassa. Minulla oli ilo tutustua moniin hienoihin ja yhteistyökykyisiin paikallisiin muusikoihin. Sen sijaan ammattiorkesteria Materassa ei ole - lähin löytyy Potenzasta, joka on Basilicatan maakunnan pääkaupunki. Potenzan orkesterin taiteellinen johtaja - samoin kuin monet orkesterin muusikoista - kylläkin on saanut koulutuksensa Materan konservatoriossa.

Työskentelyrauha residenssissä on fantastinen, ja se on tae tuloksekkaalle työskentelylle. Itse koen saaneeni kolmen viikon aikana tuloksia huomattavasti enemmän kuin vastaavana aikana "normaalielämässä".  Juuri työskentelyrauha, ystävälliset ihmiset, "siirtyminen ajassa 800 vuotta taaksepäin" ja hyvät liikenneyhteydet eri puolille Etelä-Eurooppaa houkuttelevat minua suuresti palaamaan Materaan.

Jukka-Pekka Kuusela

Hyvästi, Matera!

Tämä on, ainakin tällä kertaa, viimeinen blogipäivitykseni. Toivottavasti näistä on ollut sekä iloa että hyötyä. Ylihuomenna sunnuntaina lennän takaisin Suomeen. Kaksi kuukautta hujahti nopeasti, tosin matkustinkin melko paljon.

Tulen kaipaamaan Materaa, sen ilmapiiriä, tunnelmaa, ihmisiä sekä eteläitalialaista ystävällisyyttä. Kerran pysäytin kadulla naisen, jota luulin tuttavakseni, muttei hän ollutkaan. Nainen ei puhunut englantia, mutta hän soitti englantia puhuvalle ystävällään ja antoi minulle puhelimen.

Olen syönyt Italiassa harvemmin ravintoloissa kuin yleensä ulkomailla. Syy on seuraava. Matkustin Italiassa yksin. Italialaiset syövät ravintoloissa ystäviensä tai perheensä kanssa. Ravintola on heille kohtaamispaikka. Yksin syöminen tuntuu silloin kovin ulkopuoliselta. Italialainen ruoka oli pääsääntöisesti hyvää. Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti myös itselle tuntemattomia ruokia sekä paikallisia erikoisuuksia. Ja vaikka ei olisi jäätelön ystävä, italialaista jäätelöä kannattaa maistella.

Olen oppinut ja puhunut italiaa vähemmän kuin oletin. Niin moni ihminen, johon ystävystyin, puhui englantia. Ystäväpiirini muotoutui kielitaidon mukaan. Välillä olen keskustellut jonkin verran myös englantia osaamattomien kanssa. Ainakin minulle on jäänyt vaikutelma, että olemme ymmärtäneet toisiamme, vaikkei keskustelussa olekaan menty kovin syvällisille tasoille tai puhuttu Brechtin näytelmistä.

Toivon palaavani Materaan. Viihdyin täällä hyvin. Siis hyvästi, Matera! Ei, vaan näkemisiin!

Tuomo Heikkinen
kirjallisuuden läänintaiteilija

PS. Kirjoitin vapaa-aikanani Materassa romaaniani. Puitteet siihen olivat hienot. Vielä on vaikea sanoa, milloin kirja julkaistaan, mutta siinä tulee olemaan tapahtumia, jotka sijoittuvat näihin maisemiin. Kirjan nimi ainakin tässä vaiheessa on Hän. Jos pidit näistä blogi-kirjoituksistani, niin etsi kirja aikanaan käsiisi.

Musma ja satunnaisia havaintoja

Kävin nykytaidemuseo Musmassa (Museo della Scultura Contemporanea). Siellä kannattaa käydä. Kaikki teokset eivät olleet mielestäni kiinnostavia, mutta oli siellä myös paljon teoksia, jotka olivat hienoja. Eräs suosikkitaiteilijoistani oli Walter Valentini.

Tänään kävelin paljon uuden kaupungin kaduilla. Valtaosan ajasta olen ollut vanhassa kaupungissa eli Sassin alueella. Ja ainakin minulle mielenkiintoisimmat paikat löytyvät Sassista. Mutta jos haluaa esimerkiksi shoppailla, voi käydä vaikkapa Via Annunziatellan liikkeissä.

Reissuni on jo loppupuolella. Seuraavaksi muutamia satunnaisia havaintoja:

Materassa käy paljon turisteja. Syyskuussa näki päivittäin esimerkiksi japanilaisia tai saksalaisia turistiryhmiä, jonkin verran lokakuussakin, mutta marraskuussa ryhmät ovat käyneet vähiin.

Autot ovat suhteellisen uusia, mutta välillä tulee muutamia vanhoja autoa vastaan. Maalaisjärkeä käyttäen suojateillä on turvallista, koska autoilijat pysähtyvät, kun joku ylittää katua.

Pyöräilijöitä ei näe ollenkaan, jos ei lasketa ammattipyöräilijöitä joita ajoittain (enimmäkseen kesällä) pyöräilevät kilpapuvuissaan ohi.

Miehet pukeutuvat kauluspaitoihin ja naiset tyylikkäästi.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Ilmeisesti ero pohjoisitalialaisiin on merkittävä, mutta itse en osaa verrata.

Ihmiset ovat todella lapsirakkaita. Missä tahansa on lapsi, saa hän valtavasti huomiota.

Sää on jo melko koleaa. Talvisin kuulemma saattaa olla päivän tai pari luntakin.

Tuomo

Runoesiintyminen jazz-trion kanssa



Quasi come Neruda - love poems & jazz trio

Esiinnyin Materassa toisen kerran, tällä kertaa jazz-muusikoiden kanssa. Menin ystävieni kanssa kuuntelemaan, kun gravinalainen runoilija Salvatore Ugo Digennaro esiintyi jazz-trion kanssa Vicolo Cieco -baarissa (Via Fiorentini) perjantai-iltana 2.11.

Salvatorea kuunnellessa minulle tuli tunne, että minäkin haluan lukea runojani yleisön edessä tänä iltana. En ollut etukäteen suunnitellut sitä mitenkään ja tilaisuudestakin kuulin vasta tuntia ennen sen alkamista. Salvatorelle ja muusikoille esiintymiseni kävi mainiosti. Niinpä minä luin runojani englanniksi ja suomeksi (jotta yleisö saisi käsityksen, minkälaista suomen kieli on) Salvatoren esiintymisen jälkeen. Muusikot säestivät minua. Ja vaikka emme tietenkään olleet harjoitelleet yhdessä yhtään, ammattimuusikot osasivat soittaa sopivaa musiikkia, kun kerroin heille parilla sanalla runon sävyn. Yleisö otti minut iloiten vastaan.

Jos haluaa esiintyä Materassa, tai vaikkapa järjestää näyttelyn galleriassa, niin aina kannattaa kysyä. Tosin kirjallisuudessa, tai runoudessa, täytyy ottaa huomioon kieli. Eli tulee olla jonkinlaisia käännöksiä, vähintään englanniksi, mutta mieluiten tietysti italiaksi, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin. Lukeminen pelkästään suomeksi ei liene mielekästä.

Tuomo

PS. Jukka-Pekan lähdettyä talo on hiljentynyt. Niinpä olen alkanut taas huutaa. Olen nimittäin Mieskuoro Huutajien jäsen ja täälläkin on hyvä välillä harjoitella, jotta tuntuma säilyy. Olisi upeaa saapua Materaan esiintymään johonkin luolaan. Ohjelmistoon sopisi erinomaisesti ainakin Vuorenlouhijain laulu.

Konsertti residenssissä

Alakerran holvitila sopii monenlaisiin
esityksiin sekä ryhmien harjoittelupaikaksi.

Järjestimme Jukka-Pekan kanssa yhdessä Poetry meets accordion -konsertin residenssin alakerrassa tiistaina 30.10. Minä luin omia runojani sekä suomeksi että englanniksi ja Jukka-Pekka soitti harmonikalla kappaleita muun muassa Heikki Valpolalta ja Sergei Berinskyltä. 

Konsertti oli menestys. Esiinnyimme vuorotellen. Luin runoni kahdella kielellä, jonka jälkeen Jukka-Pekka soitti sellaisen kappaleen, joka sopi kyseisen runon teemaan. Siitä muodostui hieno kokonaisuus. Yleisö piti suomen kieltä lauluna.

Kävin katsomassa myös Jukka-Pekan konsertin, joka oli keskiviikkona 31.10. hotelli Le Monacellen salissa. Jukka-Pekka oli järjestänyt keikan yhteistyössä Materan konservatorion kanssa.

Keskiviikkoiltana oli myös Halloween. Materalaiset olivat panostaneet iltaan ja hyvin usealla oli vakuuttavan näköinen kauhumeikki ja teemaan sopiva pukeutuminen.

Tuomo

Rooma

 

Sikstuksen kappelin katossa on jotain tuttua: Aatamin luominen.

Matkustin Roomaan bussilla (Matera Piazza Matteotti - Roma Tiburtina). Suora yhteys kesti 6 tuntia ja maksoi 30 euroa. Paluumatkalla tulin junalla Roma Terministä Bariin (4 tuntia, 54e) ja sieltä jatkoin FAL-junalla (1,5 tuntia, 4,5e) Materaan.

Majoituspaikkanani oli hotelli lähellä Termini-asemaa. Koska Termini on liikenteen solmukohta, siitä pääsi kätevästi minne tahansa. Molemmat metrolinjat kulkevat Terminin kautta. Lisäksi joutui käyttämään jatkuvasti myös busseja sekä raitiovaunuja, koska metrolinjat eivät kulje kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin tai kaupunginosiin. Liikennevälineissä oli välillä pientä säätämistä. Perjantai-iltana metron B-linja oli jostain syystä suljettu. Lauantaisen mielenosoituksen takia bussit lähtivät eri paikasta kuin normaalisti.



Pietarinkirkon aukiolla. Taustalla valkoisen katoksen alla on myös

paavi, vaikkei häntä tässä kuvassa juuri näykään.

Näin paavin. Paavi pitää Pietarinkirkon aukiolla julkisen vastaanoton keskiviikkoisin klo 11, ellei ole matkoilla. Tapasin Suomen suurlähettilään ja keskustelimme muun muassa residenssimme avajaisista. Vierailin Villa Lantessa, joka sijaitsee Gianicolo-kukkulalta, ja jolta avautuu upea näkymä koko Roomaan.





Pantheonin pyöreän kupolin reiästä valo (ja myös sade) pääsevät sisään.

Pääsin tutustumaan Roomassa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin, joka on tarkoitettu pohjoismaissa asuville taiteilijoille. Kyseessä on Circolo Scandinavo - Residence in Rome for Nordic Artists. Residenssiin voivat siis myös suomalaiset taiteilijat hakea. Siellä voi käydä tutustumassa.



Fontana di Trevi, tai osa siitä.



Rooma on ihme. Hyvä tapa tutustua kaupunkiin on kävellä. Tai seurata vaikkapa jollakin aukiolla kaupungin kuhinaa. Suosikkikohteitani ovat erityisesti:
Sikstuksen kappeli

Colosseum
Pantheon
Fontano di Trevi



Colosseum.

Valokuvia tuli otettua enemmän kuin ikinä missään, noin viitisen sataa. Ohessa muutamia.

Tuomo

Kanjonin toisella puolella



Matera kuvattuna kanjonin vastakkaiselta puolelta.

Viime viikonlopun kohokohta oli käydä Murgian puistossa, kanjonin toisella puolella, tutustumassa luoliin. Luolia on yli sata. Sain tietää, että kaikki luolat olivat alunperin kirkkoja! Luolien paljouden näkee paremmin Materan puolelta. Useimpiin luoliin on hieman hankala päästä, koska ne ovat jyrkkien kallioiden reunalla.



Taustalla kanjoni.

Kirkkojen luolamaalaukset olivat jo kuluneita. Aikoinaan myös saksalaiset ovat varastaneet maalauksia. Nyt puisto on suosittu vierailukohde.

Sitten viime blogipäivityksen on muutenkin tapahtunut monenlaista, vaikka kurkkukipu onkin hieman rajoittanut menoa. Kävin kuuntelemassa kirjailija Lino Patrunon haastattelua Palazzo Gattinissa sekä tutustumassa entisajan materalaiseen elämiseen Casa Grotta -museossa (Materassa on itse asiassa kaksi samannimistä ja -teemaista museota).

Huomenna matkustan Roomaan. Minulla on muun muassa tapaamiset Suomen suurlähetystössä sekä Villa Lantessa sijaitsevassa Suomen Rooman-instituutissa. Matkaohjelman suunnittelu on vienyt paljon aikaa, mutta olen varma että se on kannattanut ja suosittelen sitä myös muille, sillä Roomassa on aivan valtavasti nähtävää.

Tuomo

Barissa ja kirjakaupassa

Palattuani Kreikasta jäin yhdeksi yöksi Bariin. Koska olen ollut Italiassa toistaiseksi vain pienillä paikkakunnilla, kaupungissa oli ison kaupungin tuntua. Suurkaupunki Bari ei kuitenkaan ole, sillä kaupungissa asuu noin 320 000 ihmistä. Koska yliopisto sijaitsee keskustassa, kaupungin yleisilme on nuorekas. Vastaantulevista ihmisistä valtaosa on nuoria aikuisia tai opiskelijoita. Terminaalien vieressä on historiallinen keskusta. Barissa sijaitsee Materaa lähinnä oleva lentokenttä. Yhden päivän kokemuksella Bari vaikutti mukavalta ja viihtyisältä paikkakunnalta, vaikkei kaupunki olekaan mikään Venetsia. 

Itselleni tärkeää oli löytää kirjakauppa, jossa myytiin englanninkielisiä kirjoja (Materasta en ole sellaista löytänyt, tai jos kirjakaupassa onkin ollut jokunen englanninkielinen kirja, niin ne eivät ole olleet ollenkaan kiinnostavia). Matkalukemistoni oli lopussa. Päädyin ostamaan klassikon, Daniel Defoen Robinson Crusoen (Oxford World’s Classics). Enempää kirjoja en ostanut, sillä olen kuukauden aikana ostanut muun muassa vaatteita, ja aion mahduttaa kaikki tavarani aikanaan matkalaukkuuni. Jos ylipäätään aikoo ostella Italiassa vaatteita tai tuliaisia, niin tänne ei kannata matkustaa matkalaukku täynnä. Kaiken tarvittavan voi ostaa ja useimmiten halvemmalla kuin Suomessa (ei tosin kaikkialla, merkkiliikkeessä esim. miesten kauluspaita voi maksaa 150 euroa). Tosin kannattaa ottaa mukaan kaikki, mitä tarvitsee taiteellisessa työssään.

Nyt muutes en enää ole residenssissä  yksin, sillä kapellimestari Jukka-Pekka Kuusela on seuranani residenssissä kolmisen viikkoa.

Tuomo

Laivalla Kreikkaan

Jos Italiassa tai Italiasta haluaa matkustaa laivalla, vaihtoehtoja on useita. Materasta voi mennä Bariin, josta pääsee laivalla muun muassa Dubrovnikiin (Kroatia), Durrësiin (Albania), Korfuun (Kreikka) tai Igoumenitsaan (Kreikka). Toisaalta voi matkustaa Napoliin, josta pääsee laivalla muun muassa Palermoon (Sisilia), Caprin saarelle tai Cagliariin (Sardinia).



Vuorten ympäröimä Igoumenitsa.

Minä matkustin Igoumenitsaan. Muutamia huomioita laivamatkasta. Pitää muistaa ottaa passi mukaan ja varmistaa terminaali, josta laiva lähtee. Erityisesti yksin matkustavalle laivamatkustaminen on kallista. Toisekseen matkustaminen on hidasta. Laivat matkustavat yön yli, eli lähtevät illalla ja ovat perillä aamulla.



Laivan eräs majoitusvaihtoehto, reclining seat.

Matkustaessa yön yli laivalla säästää yhden hotelliyön kustannukset. Minä testasin laivamatkalla alkeellisempaa, ja huomattavasti halvempaa, majoitusvaihtoehtoa (hinta oli silti 143 euroa edestakaisin, hyttimajoitus olisi ollut yli kaksi kertaa kalliimpaa). Minulla ei ollut omaa hyttiä, vaan nukuin niin sanotulla reclining seat -tuolilla. Se tarkoitti sitä, että eräässä huoneessa oli ehkä parisataa tuolia, joita pystyi laskemaan hieman vaakatasoon. Mahdollisuutta lukolliseen tavaransäilytykseen ei ollut. Pelkän kansipaikan olisi saanut noin satasella. Kuten mainitsin, näin säästää majoituskustannuksissa, mutta penkeillä nukkuminen oli hankalaa ja ainakin minä heräsin väsyneenä, hieman ärtyneenäkin.



Igoumenitsan satamassa saapuu tai lähtee laivoja jatkuvasti

Laiva oli aika vaatimaton, vaikkei se pituutensa puolesta lyhyt ollutkaan. Laiva oli pikemminkin lautta kuin risteilijä (laiva kuljetti paljon rekka-autoja). Kaikki ravintolat ja muut julkiset tilat olivat sijoitettu pienelle alueelle yhteen kerrokseen. Laivakauppa oli minimaalinen. Vaikka oli perjantai-ilta, tunnelma oli suorastaan seesteinen (eloa toi lähinnä Kreikan pelaama jalkapallo-ottelu, jota suurin osa laivan miehistä seurasi). Eli jos kaipaa esimerkiksi jotakin ruotsinlaivan tapaista menoa, niin täältä sitä ei löydä. Saapuessani satamaan tosin huomasin, että viereisessä terminaalissa oli isompia laivoja, risteilijöitä. Joillakin reiteillä on isommat laivat, mutta ainakin Bari-Igoumenitsa-reitillä laiva oli, kuten sanottua, vaatimaton.



Kulkukoiria oli kaikkialla.



Igoumenitsa on melko rauhallinen 15 000 asukkaan merenrantakaupunki. Kaupungissa ei ole lainkaan antiikin ajan rakennuksia tai niiden jäännöksiä. Taiteelliseen työskentelyyn kaupunki tarjoaa hyvät edellytykset, sillä työskentelyrauhaa riittää. Terminaaleja on useita ja risteilijät lähtevät tai saapuvat jatkuvasti.

Kreikan taloustilanteesta sen verran, että hintataso oli halpa. Kaksi peräkkäistä ravintolailtaa selvisin pelkillä taskunpohjille kertyneillä kolikoilla. Tämä toki riippuu siitä, minkäkokoiset taskut on. Kovasti uutisoitu talousahdinko ei näkynyt mitenkään. Paitsi siten, ja tämän kertoi minulle kreikkalainen nuori mies, että baareissa on nykyisin vähemmän naisia. Tämä johtuu siitä, että naisten on vaikeampi saada töitä, joten heillä ei ole entiseen tapaan mahdollisuuksia kuluttaa rahaa. Mukava yksityiskohta oli se, että kun tilasi baarissa jotakin, juoman lisäksi sai naposteltavaa samaan hintaan. Usein se oli pieni kulho sipsejä, mutta joissakin paikoissa sai pienen herkkulautasen.

Paluumatkalla oli sama laiva ja sama tunnelma. Yhteenvetoni laivamatkakokemuksistani on, että jos aikoo matkustaa vaikkapa Sisiliaan tai Kreikkaan, kannattaa mieluummin lentää.

Tuomo

Yli 100 kirkkoa

Jos Materssa kaipaa paikkaa hiljentymiseen, niin vaihtoehtoja riittää. Voi mennä joko luontoon tai kirkkoon. Materassa on yli 100 (!) kirkkoa. Sassin alueella kirkkoja on joka puolella. Kaikki tosin eivät ole Sassin alueella. Pääosin kirkot ovat satoja vuosia vanhoja, mutta uuden kaupungin puolelta löytyy modernejakin. Kirkonkellot soivat jossain päin kaupunkia vartin välein.

Madonna de Idris ja valonsäde. Vasemmassa alakulmassa näkyy
vähän S. Pietro Caveoso -kirkkoa.

 

Useimpiin kirkkoihin on vapaa pääsy, muutamiin on muutaman euron pääsymaksu. Jos kirkot ovat avoinna, eivätkä suljettuina esimerkiksi remontin takia, kirkot ovat harvoin tyhjillään. Sattumalta olen päätynyt sekä iltamessuun että hautajaisiin. Katoliseen tyyliin kirkot ovat paljon koristeellisempia kuin luterilaiset, täynnä maalauksia sekä veistoksia. 97% italialaisista on katolilaisia.

Duomo-katedraali on rakennettu keskeiselle kukkulalle, joten sen näkee melkein kaikkialta Sassin alueelta. Muita hienoja kirkkoja ovat muun muassa S. Pietro Caveoso ja S. Agostino. Jos ylipäätään haluaa käydä kirkoissa, kannattaa vierailla useammassa.



Madonna de Idris.

Toistaiseksi olen käynyt noin kymmenessä kirkossa. Suosikkikirkkoni on Madonna de Idris. Se on materalaiseen tapaan kaiverrettu kallioon. Ulkoa päin se on todella vaikuttavan näköinen: rosoinen kallio jonka huipulla on risti. Sisään pääsee maksamalla kolmen euron pääsymaksun. Kirkossa maalaukset on maalattu suoraan kallion pintaan. Osa maalauksista on jo hyvinkin rapistuneessa kunnossa. Toisin kuin yleensä katolilaisissa kirkoissa, kultaloisto puuttuu.

Tuomo

Kun Materassa sataa, kujista tulee jokia

Leijan lennättämisestä hautaan

Sekä lapset että aikuiset lennättivät monenlaisia leijoja.

Sunnuntaina Murgian puistossa (Parco della Murgia Materana) järjestettiin Festa degli Aquiloni - leijafestivaali. Festivaali järjestettiin nyt kymmenettä kertaa. Leijanlennättämisen lisäksi puistossa saattoi muun muassa kokeilla jousiammuntaa tai capoeiraa, tai patikoida kivisillä kallioilla. Puistosta näkee Materan, mutta välissä oleva kanjoni pitää kiertää, joten matkaa kertyy seitsemisen kilometriä.



Muinainen hauta.

Kävin ystävieni kanssa tutustumassa puiston alueella sijaitsevaan muinaiseen kylään, jossa oli ollut asutusta jo parituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nyt kylästä olivat jäljellä enää vain muutamat jäljet maassa, kaivot sekä tyhjät hautaluolat. En ollut aiemmin käynyt haudassa.





Hautaluolan äärellä.

Puisto on maanmuodoiltaan vaikuttava, joten siihen kannattaa käydä tutustumassa, vaikkei puistossa mitään tapahtumaa olisikaan. Alueella järjestetään ajoittain erilaisia tilaisuuksia, kuten ulkoilmaelokuvanäytöksiä. 

Tuomo

Helteinen Metaponto



Pehmeää hiekkarantaa riittää kilometreittäin molempiin suuntiin.

Saavuin eilen, keskiviikkona, Materasta bussilla rantakaupunki Metapontoon. Yllätyksenä tuli, että minun olisi pitänyt ostaa lippu asemalta etukäteen, eikä bussista, josta olin tähän mennessä bussilippuni ostanut, mutta pienen väittelyn jälkeen sain ostettua lipun bussista (3 euroa). Metaponto sijaitsee, toisin kuin Matera, rannikolla ja noin 45 kilometriä Materasta. Toinen yllätys tuli Metaponton asemalla. Jäätyäni bussista sain selville melko pian, että meri oli kolmen kilometrin päässä. Olin jäänyt pois bussista väärällä pysäkillä. Oletin että Metaponton pysäkki on rannalla, mutta se oli väärin oletettu siinä määrin, että Metaponton keskusta on sisämaassa. Jouduin siis kävelemään kolme kilometriä ylimääräistä, mikä ei sinänsä mitään haitannut, sillä käveleminen tekee aina hyvää. Italiassa bussiliikenteen yhteydet (ja pysäkit) eivät aina ole itsestäänselviä. Aikataulutkit ovat vähän mitä sattuu, mutta tähänhän meitä Suomessa on VR totuttanut jo jonkin aikaa (tosin muutaman kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että Italiassa junat ovat tarkemmin aikataulussa kuin bussit).


Meressä uidessa on muistettava varoa meduusoja, joita on rantavedessä silloin tällöin.

Metaponto oli hiljentynyt kesän ja turistikauden jälkeen. Paikkakunnalla asui noin 1000 ihmistä. Mutta tänne esimerkiksi materalaiset tulevat viettämään rantapäiviään. Sää oli mainio (27 astetta), mutta ranta oli lähes autio. Ilmeisesti kuitenkin viikonloppuisin on enemmän väkeä.

Iltakuuden jälkeen yhtään ruokakauppaa ei ollut enää auki. Pian selvisi, ettei myöskään yksikään ravintola ollut enää auki. Lähin ravintola oli kolmen kilometrin päässä, siis siellä, mistä olin aiemmin rannalle kävellyt. Enää ei kuitenkaan huvittanut kävellä matkaa sinne ja takaisin, joten laannutin nälkääni sipsejä syöden.

Majoitus (Bed & Breakfast) oli viihtyisä. Huone oli siisti. Lokakuussa hinta oli 35 euroa yhden hengen huoneesta / yö.

Tänään ruokakaupan löytämisessä oli omat ongelmansa, mutta lopulta sellainen löytyi. Hyllyt olivat jo melko tyhjät ja valikoima suppea. Enimmäkseen hyllyillä oli pastaa, mutta hotellihuoneessa ei tietenkään pystynyt sellaista valmistamaan. Tämä päivä menee croissantteja syöden. En millään osannut kuvitella ennen matkaa, että Italiassa, jossa ruokakulttuuri kukoistaa, syöminen voisi olla näin haasteellista. Tämä tilanne koskee lähinnä pieniä merenrantakaupunkeja turistikauden jälkeen (ainakin arkipäivinä). Mutta kun on pilvetön taivas ja lämpötila lokakuussa hellelukemissa, pienet huolet tuntuvat mitättömän pieniltä.

Tuomo

PS. Päivitys tekstiin pari tuntia myöhemmin: Löysin pizzerian joka oli avoinna päiväsaikaan.

Kirjallisuusfestivaalilla

Viime viikonloppuna Materassa järjestettiin Women's Fiction Festival -kirjallisuusfestivaali 27.-30.9.2012, jossa kaikki kirjailijat olivat tapahtuman nimen mukaisesti naisia. Monipuolisessa tapahtumassa keskusteltiin muun muassa kirjallisuusagenttien tarpeellisuudesta sekä annettiin käytännön vinkkejä kuinka kirjoitetaan ruoasta. Osallistujat pystyivät myös käymään kahdenkeskisiä keskusteluja esimerkiksi aseasiantuntijan kanssa, jos tarvitsivat sellaista konsultointiapua. Tapahtuma oli siis suunnattu kirjoittajille ja tapahtuman tarkoitus oli auttaa kirjoittajia monin tavoin. Festivaali oli siitä harvinainen, oikeastaan ainutlaatuinen, että kirjoittajat pääsivät suoraan vuorovaikutukseen kirja-alan ammattilaisten, kuten agenttien, kanssa ja he pystyivät esittelemään (pitch) heille kirjaansa. Kynnyksenä oli vain osallistumismaksu, joka oli 220 euroa. Kirjallisuus on taiteenlajina erittäin kielisidonnaista, mutta onneksi päätapahtumissa oli simultaanitulkkaus englanniksi. Eräs mielenpainuva tilaisuus oli, kun kirjailija Laura Florand kertoi kirjastaan The Chololate Thief. Haastattelun jälkeen kahvilassa saattoi maistella noin viittätoista erilaista suklaista herkkua (mm. erilaisia leivoksia).

Vaikka Women's Fiction Festival (yhdeksäs vuosi) ja viime viikkoinen Materaradio (toinen vuosi) ovat jo perinteisiä tapahtumia, Materassa on jotenkin sellainen tunnelma, että kaupunki todellakin ja tosissaan laajalla rintamalla, myös eri tapahtumien avustuksella, pyrkii Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2019. Kaduilla on lisäksi ainakin näin syksyllä jatkuvasti monenlaisia esityksiä. Lauantai-iltana lähinnä nuorista tanssijoista koostuvat tanssiryhmät esitti monenlaisia tanssiesityksiä Piazza San Francescolle pystytetyllä esiintymislavalla.

Viikonloppuna oli myös ruokamarkkinat Piazza Vittorio Venetolla.

Lämpötila pysyi hellelukemissa. Paikallisten mukaan tämä on syyskuun lopussa harvinaista.

Tuomo

Pioppin residenssissä

Näkymä residenssin parvekkeelta. Meri on ihan vieressä.

Saavuin maanantaina Pioppiin, Cilenton alueelle. Täällä sijaitsee Etelä-Savon taidetoimikunnan taiteilijaresidenssi. "Taiteilijaresidenssiin voivat hakea Etelä-Savon alueella asuvat taiteilijat ja taidealalla toimivat henkilöt. Residenssi sijaitsee Pioppin kylän keskustassa, kolmannessa kerroksessa ja se on tarkoitettu pitempiaikaiseen taiteelliseen työskentelyyn. Residenssi on käytössä syyskuun alusta toukokuun loppuun." Syy miksi olen täällä on se, että ehkä jatkossa tulee olemaan jonkinlaista yhteistyötä Pioppin ja Materan taiteilijaresidenssien välillä.

Pioppista löytyy myös toinen suomalainen taiteilijaresidenssi, Casa Karvonen. Casa Karvonen on maksullinen residenssi. "Taloa vuokrataan taiteilijoille, kirjailijoille, tutkijoille, kääntäjille, toimittajille ja muille kulttuurin ja tieteen alalla toimiville perheineen vähintään 2 viikon jaksoissa työskentelyä ja virkistystä varten. Tilat vuokrataan kerralla vain yhdelle 6+1 hengen ryhmälle. Kesäaikana etusijalla ovat perheet, joissa on kouluikäisiä lapsia. Vuokrat ovat vuonna 2013: 1.200 euroa/2 viikkoa ja 1.900 euroa/4 viikkoa." Valitettavasti minulla ei matkani aikana ollut mahdollisuutta tutustua rakennukseen.


Pioppi kuvattuna viereiseltä kukkulalta.

Materasta Pioppiin pääsee joko omalla autolla (noin 250km) tai seuraavasti: bussilla Potenzaan (puolitoista tuntia), sieltä junalla Salernoon (tunti ja kolme varttia), josta junalla Vallo Della Lucania-Castelnuovo-asemalle (kolme varttia). Asemalta yhteyshenkilö hakee residenssiin, koska matkaa lähimmältä asemalta on vielä kymmenisen kilometriä. Matkustin Pioppiin julkisilla yhteyksillä (puolet halvempaa kuin Suomessa) ja matka meni mukavasti. Junarata oli rakennettu ylängöille sekä vuoristoon, joten näkymät olivat vaihtelevat, kumpuilevat ja hienot. Matka-ajan käytin myös italian opiskelemiseen matkasanakirjasta (olin siis aloittanut puolitoista viikkoa sitten), koska tiesin, ettei Pioppissa juuri kukaan puhu englantia. Olin oikeassa. Onneksi italia on helpompaa ja nopeampaa oppia kuin esimerkiksi venäjää, jota viimeksi opiskelin, pari vuotta sitten. Italiassa on jonkin verran samoja sanoja kuin suomessa, vaikkakin niillä on eri merkitys (esim. nero = musta).



Hellepäivä syyskuun lopussa. Ranta on tyhjä.

Pioppi on 300 asukkaan (!) pieni kylä meren rannalla, käytännössä yhden tien varressa. Varsinkin nyt, turistikauden päätyttyä, elämänmeno oli rauhallista, esimerkiksi ravintolat olivat aika huonosti auki. Jos etsii työskentelyrauhaa, niin Pioppi on siihen erinomainen. Itse tein useita kävelylenkkejä. Lämpötila oli päivisin lähes koko ajan kahdenkymmenen viiden ja kolmenkymmenen asteen välissä, mutta noin kilometrin pituinen ranta (enimmäkseen noin nyrkin kokoista kiveä) oli käytännössä tyhjä.

Pioppissa minulle mieleenpainuvinta oli mennä viimeisenä päivänäni syrjäiselle, lohkareiselle rannalle, olla siellä yksin, kuunnella merta ja antaa ajatuksen viedä.

Tuomo

Viikonloppu materalaisittain

Viikonloppuna tapahtui monenlaista. Ensinnäkin oli kaksipäiväiset Casa Neturalin avajaiset. Arkkitehti Andrea Paoletti on tehnyt kodistaan sosiaalisen kohtaamispaikan ihmisille, ideoille ja yhteistyölle. Neturalissa kohtaavat paikallisten ja muualta tulleiden ihmisten taidot ja tarinat. Siellä voi suunnitella eri alojen ihmisten kanssa yhteistyöprojekteja. "Be SOCIAL. Be COLLABORATIVE. Be NETURAL." Paikka myös majoittaa kaksi ihmistä kuukaudessa, viikoksi. Casa Netural löytyy Duomo-katedraalin viereiseltä sisäpihalta.

Lisäksi oli käynnissä Radio3-kanavan järjestämä korkeatasoinen Materadio-festivaali 21.-23.9.2012. Festivaalin ohjelmistossa oli enimmäkseen musiikkiesityksiä, mutta myös keskustelutilaisuuksia sekä näytelmiä. Sekä lyömäsoitinyhtye Tetraktiksen että laulaja Teresa Salgueiron (upea ääni) esitykset olivat huikeita. Tässä linkkejä videoihin: Tetraktis ja Teresa Salgueiro. Materadion tilaisuuksia oli muun muassa Casa Cava -kulttuuritalossa, joka on ihan residenssin vieressä, sekä Piazzetta San Pietro Barisanolla, jonne näkee residenssin terassilta (pystyi aloittamaan päivän ulkoilmakonsertin tahtiin). Esitykset myös taltioitiin nettiin ja radioon. Festivaali levittäytyi myös parille muulle paikkakunnalle. Tilaisuuksiin oli vapaa pääsy.

Viikonloppuisin on muutenkin vilinää. Lauantai-iltaisin perheet lapsineen ja ystäväporukat lähtevät kävelemään kaduille ja kohtaamaan tuttuja. Erityisesti Via del Corso on täynnä ihmisiä. Viikko sitten tungosta lisäsivät Piazza Vittorio Venetolle pystytetyt myyntikojut.

Päivisin lämpötila nousi hellelukemiin.

Tuomo

Näkemisestä

Aika menee täällä nopeasti. Mutta yhdessäkin päivässä ehtii nähdä monenlaista. Olen muun muassa seurannut materalaisen Sipario-teatteriryhmän harjoituksia. Kyseessä oli Alessandro Manzonin kirjoittama näytelmä I promessi sposi (Kihlautuneet). Manzoni oli 1785 syntynyt kirjailija, joka kirjoitti näytelmän vanhalla materalaisella murteella. Ja näytelmä siis esitetään vanhalla murteella. Näytelmä ei ollut minulle ennestään tuttu. Tietenkään en ymmärtänyt näytelmästä kuin sen, mitä minulle kerrottiin, mutta kovasti näyttelijöillä oli kehonkieli käytössä.

Sää on ollut, syyskuun puolessa välissä, hyvä. Ei ole ollut kovia helteitä, mutta mukavan lämmintä. Vain saapumispäivänäni hieman satoi, muuten on ollut joka päivä aurinkoista.

Iltaisin on hienon näköistä, kun lyhdyt valaisevat Sassin alueen. Näköalapaikkoja on lukuisia.

Mukaan kannattaa ottaa omia suosikkeja klassisen musiikin klassikoista (ja esimerkiksi kannettava tietokone, josta musiikkia voi kuunnella). Kuuntelin Mozartin Requiemia tässä jylhässä maisemassa. Ihoni meni kananlihalle. Olin melkein näkevinäni tapahtumia vuosisatojen takaa. Suljettuani silmät, minä näin.

Matkalukemiseksi otin sattumalta, sen enempää miettimättä, José Saramagon Kertomus sokeudesta -romaanin. Ensinnäkin kirja on kirjana upea, mutta samalla tarina on jännä vastakohta tälle visuaalisuudelle. Menettäisi paljon, jos olisi täällä sokea.

Tuomo

Materaan!

Tällä blogisivustolla esitellään Oulun läänin taidetoimikunnan Materan taiteilijaresidenssiä. Minä, kirjallisuuden läänintaiteilija Tuomo Heikkinen, olen tämän blogin ensimmäinen kirjoittaja. Blogista löytyy sekä faktaa että tunnelmakuvaa. Sivut tulevat täydentymään. Tarkoituksena on myös, että residenssiin tulevat taiteilijat kirjoittaisivat tänne jotakin.

Lensin Oulusta Riikan kautta Bariin (tämä yhteys on ollut kahtena vuotena AirBalticilla kesäkuukausina, toukokuun alusta syyskuun loppuun). Lentokentän nimi on Bari-Palese Airport. Lentokentältä matkustin bussilla Materaan. Materan bussiapysäkillä (varsinaista linja-autoasemaa ei ole) minua olivat vastassa yhteistyökumppanimme Vito Clemente, Giovanna Vizziello sekä Stefania Taratufolo.  He esittelivät minulle residenssin. Sanalla sanoen, se oli upea. Myös ensivaikutelma kaupungista oli ennenkokematon.



Ensimmäinen ilta Materassa. Taustalla Matera di Sassi -aluetta. Kuva on otettu Duomo-katedraalin pihalta.

Giovanna ja Stefania veivät minut heti ensimmäisenä iltana kuuntelemaan kirjaesittelyä Palazzo Gattinin hienoon koristeelliseen saliin, joka oli täynnä kuulijoita. Kyseessä oli Rosario Sorrentinon (ja Cinzia Tanin, joka ei ollut paikalla) kirjoittama Panico! Tietysti esittely oli italiaksi. Ja tietysti kirjailija oli aivoihin perehtynyt lääkäri, joten hän käytti erikoissanastoa. Minä olin aloittanut italian opiskelun Oulun lentokentällä matkasanakirjan avulla, joten esittelyn ymmärtäminen oli hieman haasteellista. Mutta ymmärsin sen verran, että kirjailija kertoi siitä, miksi pelkäämme käärmeitä. Se johtuu evoluutiosta. Ensimmäiset ihmiset pakenivat käärmeitä puihin ja yhä me alitajuisesti muistamme sen. Ja että eri osilla aivoissa on eri äänet, siis järjen ääni on erilainen kuin vaiston. Stefanian tulkkaus saattoi auttaa.

Jokainen kaupunki on omaleimainen, mutta Materan kaltaista muualta löydy. Ilmeisesti Materan lisäksi vain Jordanian Petra on kivikaupunki. Oikeastaan koko Sassin alue (vanha kaupunki) on kaiverrettu kiveen. Kaduilla kävellessä tuntui kuin kävelisi kaupungin kokoisessa ulkoilmamuseossa.

Varsinkin arkkitehdeille ja visuaalisen alan taiteilijoille on loputtomasti nähtävää, mutta varmasti kaikkien alojen taiteilijat saavat ammennettua maisemasta uutta.

Oletteko nähneet Robert Zemeckiksen ohjaaman Ensimmäinen yhteys -elokuvan (Contact, 1997)? Suosikkikohtaukseni elokuvassa on se, kun Jodie Fosterin esittämä henkilö kulkee madonreiän läpi ja perillä hän yrittää kuvailla tuntemuksiaan ja näkemäänsä. ”No - no words. No words to describe it. Poetry! They should've sent a poet. So beautiful. So beautiful... I had no idea.”