Bari Paleososta saapuva minibussi jätti käytännössä kaksi
vuorokautta valvoneen taiteilijan torkkuvana ja pökkyräisenä viimeiselle
pysäkille ja siitä alkoi Matera.
Aluksi en ollut uskoa olevani oikeassa paikassa, sillä
maisema ei vastannut netistä katseltua muutamaa kuvaa. Vastassa onneksi oli
kollega ja ystävä Anja Kurikka, joka johdatteli minut kohti Sassia eli vanhaa
kaupunkia. Ensin sain hymyillä jo iloisemmin Vittoria Veneton leppoisalle
keskusaukion tunnelmalle, mutta sitten leuka varsinaisesti loksahti, kun
etenimme kivisiä kujia Barisanoon ja näin ensi kertaa maiseman joka residenssin
kulmilta avautuu. Mieletön historiallinen kivikaupunki ja sen takana ”vuoret”
eli jokilaakso jyrkkine törmineen.
Maisema ei ainakaan kaltaiselleni historian tunnun ystävälle voi
paremmaksi muuttua.
Seuraava yllätys oli vaatimattoman portin ja sisäpihan
jälkeen paljastuva hulppea residenssi. Ollaan aivan Materan ytimessä,
kirjaimellisesti ja siksi, että kyseessä on ihan oikea luola-asutus, joissa voi
vierailla myös museomallisina (Casa Grotta ja esimerkiksi myös MUSMA). Toki
tämä on modernein mukavuuksin, mutta esimerkiksi yksi huoneista on yhä
luonnonkivellä, samoin kylpyhuoneen katto. Paikallisten arvion mukaan, talo on
voinut kuulua esimerkiksi useammalle perheelle, koska sisäänkäyntejä on niin
monta – suurin osa nykyään suljettuja. Taisin itse päästä laskuissa kahdeksaan
oveen ja asuinkerroksen huoneissa seitsemään. Lisäksi kellarissa on tiloja,
mutta niissä tuli lähinnä käytyä turistikierroksella silloin tällöin. Tilaa
siis piisaa ajatusten kulkea! Ja mitkä maisemat pienistä ikkunoista ja
parvekkeelta! Pieni puutarha lisää idyllin tuntua, mutta puutarhaan ei pääse
mistään käyskentelemään – kuulin paikallisilta sen kuuluvan eri omistajalle,
joka asuu lähellä. Anjan kanssa teimme myös vähän sisustuspuuhia, ja ainakin omasta
mielestämme olohuone on nykyään oikein viihtyisä tila, vaikka varsinainen sydän
oli tietysti cuccina, keittiö, jossa ihanien tuoreiden raaka-aineiden ansiosta
tuli kokkailtua oikein hyvää ruokaa. Ja päivällisen jälkeen (Italiassa
päivällisaika alkaa 20:00) filosofointi Anjan kanssa saattoi jatkua myöhäänkin.
Oli ilo, että residenssissä oli seuraa, jonka kanssa saattoi jakaa aterioita ja
kokemuksia, hämmästellä ja ihastella, ja jakaa myös luomisen tuskaa, kun
satumme kumpikin olemaan maalareita.
Ison vaikutuksen teki myös La Gravina, eli joki ja
jokilaakso. Pujahdin sinne rantatieltä, aidan ali – aidan, jossa kiellettiin
menemästä gravinaan ilman opasta, mutta kuivana ja aurinkoisena päivänä päätin
katsoa miltä reitti vaikuttaa. Se oli helpohko, mutta en silti suosittele
menemään yksin/kenenkään tietämättä/huonolla säällä/hämärällä. Alhaalla oli
tunnelma kuin Alpeilla ja maaseudulla, joki virtasi ja lehmihaka rajasi
alueita. Lehmiä siellä ei ollut, mutta ehkä niitä on esimerkiksi kesällä
siellä. Alhaalta pääsee joen toiselle puolelle, halutessaan ylös asti. Reitit
ovat hankalampia, mutta toiselta puolen löytyy ikivanhoja pieniä luolakirkkoja,
erakkoluolia ja kivikautisia asuinpaikkoja. Myös alhaalta pääsee viehättävään
pieneen oliivilehtoon, jossa on pikkuruinen kaktusta pukkaava kirkko.
Ihmisten ystävällisyys on myös mainittava, sekä positiivinen
uteliaisuus, joka tuli hauskasti esiin esimerkiksi silloin kun ensimmäistä
kertaa astelimme Anjan kanssa Malatestaan. Kaikki päät kääntyivät ja omistaja
tuli vastaanottamaan meidät. Englantia puhuu sujuvasti vain melko harvat, mutta
innokasta yrittämistä englannin puhumiselle kyllä löytyy. Uskon, että kontaktia
paikallisiin saa helposti ja Malatestaa voi suositella paikaksi, jossa on
helppo kohdata ihmisiä. Varmaan myös muut kahvilat ja kuppilat sopivat hyvin
samaan tarkoitukseen.
Taidenäyttelyistä vaikuttavin oli vanhassa luostarissa
Caveosossa, näyttely käsitteli hulluutta ja oli muistaakseni nimettykin ”Hullun
museoksi”, mutta tämä näyttely ilmeisesti päättyy tammikuun loppuun mennessä.
Seuraavaksi vaikuttavin oli MUSMA, jota todella suosittelen lämpimästi, samalla
pääsee näkemään hienon palatsin ja sen seitsemän viinikellaria, myös Keskiaikaisen
taiteen museo oli hyvä. Madonna-maalauksiin voi törmätä pitkin poikin
kaupunkia.
Olen onnellinen jokaisesta viidestä viikosta Materassa, ne
olivat taiteellisesti tuottoisia ja oletan, että päähän tarttui
auringonpaisteen lisäksi muutakin, joka myöhemmin näkyy taiteessani. Kiitän
tilaisuudesta!