keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Materassa 8.12.2012 - 11.1.2013


Bari Paleososta saapuva minibussi jätti käytännössä kaksi vuorokautta valvoneen taiteilijan torkkuvana ja pökkyräisenä viimeiselle pysäkille ja siitä alkoi Matera.

Aluksi en ollut uskoa olevani oikeassa paikassa, sillä maisema ei vastannut netistä katseltua muutamaa kuvaa. Vastassa onneksi oli kollega ja ystävä Anja Kurikka, joka johdatteli minut kohti Sassia eli vanhaa kaupunkia. Ensin sain hymyillä jo iloisemmin Vittoria Veneton leppoisalle keskusaukion tunnelmalle, mutta sitten leuka varsinaisesti loksahti, kun etenimme kivisiä kujia Barisanoon ja näin ensi kertaa maiseman joka residenssin kulmilta avautuu. Mieletön historiallinen kivikaupunki ja sen takana ”vuoret” eli jokilaakso jyrkkine törmineen.  Maisema ei ainakaan kaltaiselleni historian tunnun ystävälle voi paremmaksi muuttua.

Seuraava yllätys oli vaatimattoman portin ja sisäpihan jälkeen paljastuva hulppea residenssi. Ollaan aivan Materan ytimessä, kirjaimellisesti ja siksi, että kyseessä on ihan oikea luola-asutus, joissa voi vierailla myös museomallisina (Casa Grotta ja esimerkiksi myös MUSMA). Toki tämä on modernein mukavuuksin, mutta esimerkiksi yksi huoneista on yhä luonnonkivellä, samoin kylpyhuoneen katto. Paikallisten arvion mukaan, talo on voinut kuulua esimerkiksi useammalle perheelle, koska sisäänkäyntejä on niin monta – suurin osa nykyään suljettuja. Taisin itse päästä laskuissa kahdeksaan oveen ja asuinkerroksen huoneissa seitsemään. Lisäksi kellarissa on tiloja, mutta niissä tuli lähinnä käytyä turistikierroksella silloin tällöin. Tilaa siis piisaa ajatusten kulkea! Ja mitkä maisemat pienistä ikkunoista ja parvekkeelta! Pieni puutarha lisää idyllin tuntua, mutta puutarhaan ei pääse mistään käyskentelemään – kuulin paikallisilta sen kuuluvan eri omistajalle, joka asuu lähellä. Anjan kanssa teimme myös vähän sisustuspuuhia, ja ainakin omasta mielestämme olohuone on nykyään oikein viihtyisä tila, vaikka varsinainen sydän oli tietysti cuccina, keittiö, jossa ihanien tuoreiden raaka-aineiden ansiosta tuli kokkailtua oikein hyvää ruokaa. Ja päivällisen jälkeen (Italiassa päivällisaika alkaa 20:00) filosofointi Anjan kanssa saattoi jatkua myöhäänkin. Oli ilo, että residenssissä oli seuraa, jonka kanssa saattoi jakaa aterioita ja kokemuksia, hämmästellä ja ihastella, ja jakaa myös luomisen tuskaa, kun satumme kumpikin olemaan maalareita.




Ison vaikutuksen teki myös La Gravina, eli joki ja jokilaakso. Pujahdin sinne rantatieltä, aidan ali – aidan, jossa kiellettiin menemästä gravinaan ilman opasta, mutta kuivana ja aurinkoisena päivänä päätin katsoa miltä reitti vaikuttaa. Se oli helpohko, mutta en silti suosittele menemään yksin/kenenkään tietämättä/huonolla säällä/hämärällä. Alhaalla oli tunnelma kuin Alpeilla ja maaseudulla, joki virtasi ja lehmihaka rajasi alueita. Lehmiä siellä ei ollut, mutta ehkä niitä on esimerkiksi kesällä siellä. Alhaalta pääsee joen toiselle puolelle, halutessaan ylös asti. Reitit ovat hankalampia, mutta toiselta puolen löytyy ikivanhoja pieniä luolakirkkoja, erakkoluolia ja kivikautisia asuinpaikkoja. Myös alhaalta pääsee viehättävään pieneen oliivilehtoon, jossa on pikkuruinen kaktusta pukkaava kirkko.




Ihmisten ystävällisyys on myös mainittava, sekä positiivinen uteliaisuus, joka tuli hauskasti esiin esimerkiksi silloin kun ensimmäistä kertaa astelimme Anjan kanssa Malatestaan. Kaikki päät kääntyivät ja omistaja tuli vastaanottamaan meidät. Englantia puhuu sujuvasti vain melko harvat, mutta innokasta yrittämistä englannin puhumiselle kyllä löytyy. Uskon, että kontaktia paikallisiin saa helposti ja Malatestaa voi suositella paikaksi, jossa on helppo kohdata ihmisiä. Varmaan myös muut kahvilat ja kuppilat sopivat hyvin samaan tarkoitukseen.

Taidenäyttelyistä vaikuttavin oli vanhassa luostarissa Caveosossa, näyttely käsitteli hulluutta ja oli muistaakseni nimettykin ”Hullun museoksi”, mutta tämä näyttely ilmeisesti päättyy tammikuun loppuun mennessä. Seuraavaksi vaikuttavin oli MUSMA, jota todella suosittelen lämpimästi, samalla pääsee näkemään hienon palatsin ja sen seitsemän viinikellaria, myös Keskiaikaisen taiteen museo oli hyvä. Madonna-maalauksiin voi törmätä pitkin poikin kaupunkia. 

Olen onnellinen jokaisesta viidestä viikosta Materassa, ne olivat taiteellisesti tuottoisia ja oletan, että päähän tarttui auringonpaisteen lisäksi muutakin, joka myöhemmin näkyy taiteessani. Kiitän tilaisuudesta!


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

HELMEN VIHERHARMAASTA VASTAPOIMITUN KLEMENTIININ TUOKSUUN
Jo ennen Bariin laskeutumista sykähdytti: meri alla oli uskomattoman kaunis, auringon helmenviherharmaaksi värjäämänä. Pikkubussin matkaa kohti paleoliittista aikakautta tahdittivat tuulessa heiluvat palmupuut. Materassa havainto paikallisten aidosta ystävyydestä tuli jo ensimetreillä: perille asti -saattaja ja laukun kantaja löytyi jo ensikysymyksen jälkeen. Residenssitalon sisääntulon puolelta ei vielä voi päätellä, mikä tilaihme taiteilijaa odottaakaan. Palatsista on selvästi kyse - puuttuvat vain kattokruunut, joille kyllä on olemassa valmiiksi ripustuskoukut eteisaulassa. No, sisääntulon kanssa samanaikaisesti saapuva tuoksu assosioituu enemmänkin lapsuuden aikaisiin muistikuviin perunakellariin laskeuduttaessa - toisaalta vertailukohdetta palatsissa (=luolapalatsissa) asumisesta ei ole.
FOSSIILEJA KYLPYHUONEEN KATOSSA, KRUSIFIKSI PALOSAMMUTTIMEN PAIKALLA, KIRKONKELLOJEN KILKATUSTA JA KOTINI ON PALATSI –TUNNELMAA Ensimmäisenä iltana eksyin matkalla kylpyhuoneeseen. Ko huone on yksi residenssin erikoisuuksista: luolakylppärin katosta löytyy niin kasvimuodostelmia kuin fossiileitakin ja jokunen muu luontoon kiinteästi liittyvä asia. Valaistus lisää tunnelmaa.
Remontin jäljiltä pieniä kiinnostavia yksityiskohtia on enemmänkin. Krusifiksi oli jätetty roikkumaan palosammuttimen koukkuun. Myöhemmin sen paikka löytyi ”kappeliksi” ristimästämme läpikulkuhuoneesta – luolastoa sekin. Työhuone ja toinen makuuhuone edustavat kliinisempää arkkitehtuuria, joten ihmettelyä ei siinä sviitissä riitä kovin kauaksi pelkän sisätilan vuoksi. Ikkunaluukkujen avaamisen myötä kuitenkin huomaa asuvansa kuin ajankulun lavasteissa, huh! Tuohon näkymään tuskin koskaan kyllästyy. Kirkonkellojen kutsukilkatus rytmittää mukavasti päivärytmiä.
Katolisessa maassa messussa käynti ja kirkossa pistäytyminen on osa normaalia arkea. Joulukuu oli todella miellyttävä ajankohta ilmaston puolesta. Vain muutamia sadepäiviä, enimmäkseen aurinko paistoi täysillä. Ja mikä valo – se kliseisistä kliseisin mutta niin totta! Tapaninpäivänä Barissa nautittiin 20 lämpöasteesta. Barissa lämpötila on yleensä kuulema muutaman asteen korkeampi, johtuen meren läheisyydestä.
Sitten ruokanautinnoista. Iloa ja värienergiaa tuotti juuri poimittu klementiinisato. Mikä makeus! Ja terttutomaatit! Pelkästään noiden huumassa tuli elettyä kai ensipäivät. Pastaa ei tietystikään pääse pakoon ja parasta oli se, että itse tehdystä ruuasta sai todellisia makunautintoja, johtuen tuoreista raaka-aineista. Ravintolaruuan hintataso oli yllättävän korkea, ruoka-aineet kaupasta tai torilta ostettaessa taas selvästi Suomen hintoja halvempia. Näin ainakin kasvisvoittoisessa ruokavaliossa. Kodikas, leppoisa ja turvallinen olo oli koko ajan Materassa liikkuessa. Barissa puolestaan ei kannata unohtaa ja unelmoida varsinkaan keskuspuiston läpi kulkiessa. Matkustaminen vie aikaa, Italian junathan ovat tuttuja meillä Suomessakin. Bariin junalla mentäessä kulkuneuvoa pitää yleensä vaihtaa joko toiseen junaan tai sitten bussiin, niin kuin tapahtui joulukuussa, jolloin Barin päässä tehtiin ratatöitä.
Materan residenssi tarjoaa oivallisen rauhoittumismahdollisuuden työskentelyyn. Koko ajan läsnä oleva historia pysäyttää ja sallii turhien asioiden unohtamisen. Ihan vieressä olevat vuoret ovat henkeäsalpaavia ja suojelevia. Rotkossa olevan joen veden virtaamisääni unilääkettä. Itse vaikutuin kaiketi eniten vuorten massiivisesta läsnäolosta. Niiden alati muuttuvat värisävyt ja muotojen moninaisuus, toisaalta pelkistyneen karu kauneus vangitsi. Toimivatpa ne myös jonkinlaisena peilinä lakeuden horisontaalisuudelle. Kuvataiteilijana koen, että luonto oli suurin vaikutteita antava. Tosin Musma (Museo della Scultura Contemporanea) on todella kiinnostava museo ja Museo Nazionale d´arte Medievale e Moderna tarjosi hienosti lisävirikettä. Varsinaisia nykytaiteen gallerioita Materassa on vain jokunen, kiinnostavin näyttely eräässä luolastossa ja myös Albanese Artessa (Shinya Sakurai, japanilaistaiteilija), via XX Settembre 25.
Paikallisiin Materassa tutustuu helposti, italian kieli tarttuu pikku hiljaa ja englantia osaavia löytyy riittävästi; sitä paitsi monet haluavat treenata kielitaitoaan. Tosin tarvitsee kylläkin poistua residenssirakennuksesta ja tempautua mukaan elämään. Niin, elämä on läsnä kaduilla ja piazzoilla sydäntalvellakin. Esimerkiksi kotikadun (via S.Piagion) alussa oleva Osteria Malatesta toivottaa vieraankin lämpimästi tervetulleeksi, ihan isännän kädestä. Oikein rento ja kotoisa paikka - me menimme sinne jazzkonserttiin. Samaisen kadun varrelta löytyy erinomainen kasvisravintola Pianeta Verde, ehkä ainoa laatuaan Materassa. Residenssissä on todellakin tilaa ja rauhaa. Niin siellä kuin muuallakin yksin pärjää hyvin mutta oli ilo jakaa kokemuksia toisen taiteilijan kanssa. Olin kolme viikkoa samaan aikaan Arffmanin Annin kanssa ja työskentely- ym. rauha löytyi erittäin hyvin. Iltafilosofioinnit ja yhteiset lounaat tai illalliset muistan hyvin tärkeinä.
Ei ollut helppoa lähteä pois Materasta, jossa taiteellinen työskentely käynnistyi hienosti ja samanlaiseen flow’hin pääseminen ottaa aikansa. Mutta syvälle sieluun on porautunut jotakin ainutlaatuista ja ennen kokemattoman kaunista. Tuntuu kuin Matera olisi tullut jäädäkseen. Olen äärettömän onnellinen kokemastani.