T-paidat liimautuivat selkään ja Garmin sekä iPad
luiskahtelivat hikisissä kätösissä, kun raahasimme matkalaukkujamme edes ja
taas, ylös ja alas Sassin kivisenkuumilla kujilla. Sadan metrin päähän
residenssistä oli helppo löytää, mutta hyvistä ohjeista ja huipputeknologiasta
huolimatta meni se perinteinen tunteroinen, ennen kuin oikea ovi löytyi.
Löytyipä kuitenkin, eikä palatsi pettänyt odotuksiamme.
Näiltä sivuilta löytyy jo niin paljon kuvia ja kuvauksia, että tyydymme
yhtymään edeltäjiemme mielipiteisiin tästä huikeasta paikasta.
Taloksi asetuttuamme löysimme pian toimivan päivärytmin.
Aamu- tai iltalenkki tuolloin tällöin, aamupala, tori- ja kauppareissu, lounas,
siesta, kahvit, iltakävely, illallinen, lueskelua, tv:n katselua netissä –
siinä jonkinlainen pääteema, jota voi hieman varioida tilanteen mukaan.
Kaupungissa tapahtuu koko ajan. Tarjolla on pienimuotoisia konsertteja ynnä
muita kulttuuritapahtumia joita on mielenkiintoista seurata – kielimuurista
huolimatta.
Aika kuluu täällä mukavan stressittömästi ja jotenkin
laiskantehokkaasti. Perustin tulopäivää seuranneena aamuna sävellyspajani
kellarikerroksen viileyteen, ja pujahdan sinne aamu- ja iltapäivisin
työskentelemään yhteensä noin kuudeksi tunniksi vuorokaudessa. Parhaillaan työn
alla on laajahko orkesteriteos. Kun saan sen sopivaan vaiheeseen,
tarkoituksenani on säveltää muutama pienempi karaktäärikappale pianolle ja soolosoittimelle ja/tai
paneutua kaveriporukkani poppisprojektiin – muu yhtye työstää biisejä Oulussa
ja minä osallistun täältä käsin...
Asiasta toiseen: saapuessamme residenssiin 13.8. havaitsimme
pian, että kellarissa asustelee kissa. Parin päivän jälkeen kävi ilmeiseksi
että se oli a) villi ja b) loukussa residenssin salin takahuoneessa. Jostain
avoimesta ikkunasta sisään hypättyään se ei ollut onnistunut pääsemään ulos, ja
tilanne alkoi jo olla aika paha. Aina avulias Alberto löysi avaimen, jolla yksi
alakerroksen ovista saatiin auki, ja tovin kuluttua riutunut mutta kiitollinen
katti livahti vapauteen.
Mitä tästä opimme: tiettyjen ikkunoiden kanssa pitänee olla
tarkkana, jotta moinen ei toistuisi.
Kaksi viikkoa Materassa on tätä kirjoitellessa takana ja
noin neljä vielä edessäpäin. Residenssijaksomme päättyy syyskuun 22. päivänä.
Saattaa hyvinkin käydä niin, että jäämme näille seuduille asustelemaan
loppusyksyksikin, jos löydämme sopivan edullisen vuokra-asunnon. Olemme
kumpikin vuorotteluvapaalla, joten miksikäs ei?
Jo tässä vaiheessa lämpimät kiitokset taidetoimikunnalle! On
ollut inspiroivaa asustella Materan vanhan kaupungin sydämessä, lähellä kaikkea
ja kuitenkin omassa rauhassa. Moni edellinenkin vieras on saanut täällä uutta
polttoainetta taiteelliseen työskentelyynsä. Liitymme kiitollisina tähän
joukkoon.
29.8.2013 Seppo Torvikoski
Oi, tulipa vain kaipuu takaisin Materaan.
VastaaPoista