Tapahtumia
Materassa
21.
marraskuuta 2013
ÄÄNIÄ
HÄMÄRÄSTÄ HUONEESTA
Mitä
on tuo säännöllisessä rytmissä toistuva ääni pimeässä
talossa - saako sen aikaan ihminen vai kone? Naputus jatkuu monta
tuntia. Oviaukko josta ääni kuulostaa tulevan, on hämärä. Jari
kuvaa tummentuvaa kattojen maisemaa. Siellä täällä ikkunoissa
syttyy jo valo.
Oviaukkoon
on tullut joku seisomaan. Olemme juuri päättäneet lähteä
katsomaan, mistä koputus syntyy. Mies palaa työhönsä ja nakutus
jatkuu. Se on siis ihminen, joka äänen saa aikaan.
Laskeudumme
alas portaita. Mies on palannut oviaukkoon. Sanon hänelle 'Buena
Sera', ja hän vastaa. Ohimennessämme kurkistan huoneeseen
saadakseni selville, mitä hän tekee. Kävelemme
portaita yhä alaspäin; kattojen laaksossa valopisteet alkavat
erottautua kirkkaasti.
Takaisin palatessamme vilkuilen uudestaan huoneeseen josta ääni
tulee ja mies työskentelee: näen että hän tosiaan tekee työtään
melkeinpä pimeässä huoneessa ja vasaroi jotain, josta en erota
mikä se on.
Kiipeämme
portaat ylös takaisin kadulle ja suuntaamme pieneen kauppaan
ostamaan ruokaa. Vihdoinkin
kauppa on auennut siestan jälkeen. Ostamme yrmeän oloiselta
myyjältä juustoa ja aineksia päivälliseen.
Päivällinen onnistuu hyvin: yksinkertaista ja tuoretta.
Tänään
olemme juoneet päiväkahvin Quarto Storto – nimisessä kahvilassa,
istumme ulkona, niin kuin myös illalla kun käymme residenssiä
lähellä olevassa ravintolassa. Siellä meille tarjoillaan
ystävällisesti Rosso Moretti-olutta ja tarjoilijattaren
alaluokkalainen poika keikkuu baaritiskin tuolilla ja lukee läksyjä.
Kun istuimme ulkona melkein palellen, poika ja äiti juttelevat
keskenään. Me puhumme ajasta ja vallasta ja toistamme aiemmin
päivällä kertaamiamme italiankielisiä viikonpäivien ja
kuukausien nimiä, ja lukusanat yhdestä sataan. Täällä on
hiljaista.
23.
marraskuuta 2013
SIMONEN
KAAKAO
On
lauantai-ilta ja sataa vettä. Päätämme lähteä kahvilaan juomaan
kahvit ja leivokset. Materan Schiuma -kahvilassa (jo vuodesta 1946)
on mielikuviemme vanhan ajan kahvilan ulkonäköä ja monet ihmiset
näyttävät viettävän siellä lauantai-illan herkuttelu- ja
seurusteluhetkeä.
Meidät
ohjataan yläkertaan ja istumme siellä pöytään. Kohtelias
miestarjoilija tuo meille juomalistan ja valitsemme sieltä
cappucinot ja yhden briossin, jaettavaksi.
Viereiseen
pöytään saapuu perhe: isä, äiti ja sievä pieni tytär. He ovat
tarjoilijalle ennestään tuttuja, koska tarjoilija tervehtii tyttöä
nimeltä. Nyt mekin tiedämme, että hän on Simone. Perhe tilaa
kahvit, lautasellisen keksejä ja Simonelle kupin kaakaota. Kaakao
tarjoillaan espressokupin kokoisesta kupista.Tyttö katselee
uteliaasti ympärilleen, ja osoittaa sormellä meitä. Hän juo
kaakaota ja suu sotkeutuu. Perhe lähtee nopeasti ja jättää
jälkeensä puoli lautasellista keksejä.
Väki
vaihtuu ja läheiseen isoon pöytään kertyy joukko keski-ikäisiä
naisia, jotka eloisasti elehtien seurustelevat keskenään.
Kadulla
ja aukiolla seurustelevat pienet vanhojen miesten ryhmät. Heillä on
kauniit silmät ja isot komeat sateenvarjot. Katujen sateesta märkä
kivetys kiiltää ja me kävelemme varoen. Emme ole, toisin kuin nuo
miehet, tottuneet liukkaisiin kiviin ja on vaikea arvioida, kuinka
nopeasti voi kulkea kaatumatta. Simonekin oppii kulkemaan Materan
kadulla huolettomasti.
28.
marraskuuta 2013
ELÄVIÄ
SIELUJA
Iltakävelyllä
Vittorio Veneto piazzalla kohtaa monenlaisia eläviä olentoja. Hyvin
pukeutuneet vanhat miehet kokoontuvat iltasella kolmen tai neljän
miehen ryhmissä aukiolle seisomaan ja juttelemaan. Mietimme
ovatkohan he tunteneet toisensa koko elämän, vai vasta vanhoina
hyvin pukeutuneina herroina alkaneet viihtyä toistensa seurassa kun
vaimot ovat ties missä; mietimme ovatko naiset kotona illallista
laittamassa.
Tämän
viikon päivinä aukiolle on laitettu jouluvaloja. Työmiehet ovat
ajaneet piazzalle milloin mitäkin valaistuksen osaa kuljettaen. Nyt
on jo pylväät tähtineen aseteltu ja tänä iltana vedetään
vaijerit joihin tulee köynnökset.
Tänä
iltana aukiolla liikkuu mustavalkoinen koira, jonka kaulassa roikkuu
nyhrääntynyt kuljetusremmi. Selvästikin se etsii isäntäänsä.
Muistelen nähneeni koiran kadulla asuvan vanhan miehen kupeessa,
peitolla makoilemassa. Tänä iltana iso koira kulkee aukiolla
edestakaisin; se vaikuttaa silta kuin ei kuulisi eikä näkisi mitään
ympärillä olevaan vaan keskittyy ottamaan hajun ja löytämään
kadonneen isännän.
Yhdellä
aukiolta lähtevistä kaduista on pienoismallien kauppa, josta
menemme ostamaan miniatyyriesineitä valokuvien rekvisiitaksi ja
lahjaksi kummilapselle. Kauppa on pullollaan ihmisiä, jotka hakevat
tarvikkeita jouluseimiä varten. Kaupan hyllyillä on kymmeniä
erilaisia pikkuruisia hahmoja jouluseimen tapahtumia varten. Kauppa
on nimeltään 'Grande Emporio Morelli' (vuodesta 1883).
Kun
tulemme ulos kaupasta katselemme kadun toiseen päähän, jonne
kulkurin koira aiemmin oli asettunut makaamaan, keskelle katua.
Sieltä emme sitä enään väkijoukon seasta erota.
Eija
Hirvonen
Jari
Haavikko
